Isä ja poika kaukopartiossa - Pekka ja Pauli Savinaisen sotamuistelmat

Pekka Savinainen syntyi Vienan-Karjalassa 1800-luvun lopulla. Miehen elämä oli melkein yhtämittaista sotaa; hän oli mukana ensimmäisessä maailmansodassa Venäjän tsaarin armeijan upseerina, Karjalan vapaussodissa ja Suomen talvi- ja jatkosodassa kaukopartiomiehenä.

Kun Päämaja aloitteli kaukopartiotoimintaa talvisodan aikana, Pekka Savinainen oli osaston kokeneimpia miehiä. Talvisodan lopulla hän järjesti myös 17-vuotiaan poikansa, Paulin, sissikoulutukseen. Jatkosodan alkaessa isä ja poika lähtivät yhdessä Paulin ensimmäiselle kaukopartiomatkalle. Pekka ja Pauli Savinainen osallistuivat yhdessä ja erikseen osasto Marttinan partioihin sodan loppuun saakka.

Isä oli Paulin tärkein kouluttaja. Hänen sotakokemuksensa ja taitonsa sekä paikallistuntemuksensa tekivät Paulin olon niin turvalliseksi, että alkuaikoinaan hän ei osannut aavistaakaan, mitä kaikkea retket voisivat sisältää. Pauli Savinainen matkasi partioretkillään noin 4 000 km. Noihin kilometreihin mahtui monta tuskaista taivalta.

Jos isä ja poika olivatkin aseveljiä, repi sota perheen hajalle. Paulin sisko Pola värvättiin Neuvostoliiton vakoilijaksi ja joutui paljastuttuaan sotaoikeuteen, joka tuomitsi hänet ammuttavaksi. Armoanomuksen ja isän ansioiden perustella tytär pelastui. Marsalkan määräyksestä kuolemantuomio muutettiin elinkautiseksi. Sodan jälkeen Pola jouduttiin luovuttamaan takaisin Venäjälle, jossa hänet tuomittiin kahdeksi vuodeksi pakkotöihin metsätyöleirille viholliselle antautumisen perusteella.

Asekätkennän paljastuttua varsinkin kaukopartiomiehiä alettiin jahdata. Pekka Savinainen pidätettiin ja vietiin poliisilaitokselle kuulusteltavaksi, mutta myös Pauli Savinainen oli merkitty ”peräänkuulutetuksi”. Pekka, Pauli ja koko muu perhe pakenivat Ruotsiin. Pauli palasi perheineen takaisin Suomeen 13 vuoden kuluttua. Sen sijaan Pekka jäi Ruotsiin ja kuoli siellä.