Himmlerin salaseura

Kolmannen valtakunnan ollessa kyseessä todellisuus peittoaa ihmeellisyydellään lennokkaimmatkin sepitteet.

Malliesimerkki tästä on Yrjö von Grönhagenin (1911-2003) tarina. Suomalainen ylioppilas ajautui kesken Euroopan halki vievän jalkapatikkaretkensä SS-valtakunnanjohtaja Heinrich Himmlerin palvelukseen. Pohjola välkehti kansallissosialistien silmissä germaanisuuden alkukehtona ja Grönhagen sai tehtäväksi kerätä asialle todisteita.

Vielä 1930-luvulla eli Karjalassa “itkuvirsimummoja, runonlaulajia, kanteleensoittajia ja noitia”. Heidän kohtaamisestaan tulisi oma kenttäretkiepisodinsa Euroopan pelätyimmän miehen käskystä toimivan nuoren etsijän työssä. Grönhagen sai johtaakseen Ahnenerbe-instituutin indo-eurooppalais-suomalaisten kulttuurisuhteiden tutkimus-osaston. SS:n alainen Ahnenerbe oli avokätisesti budjetoitu aatteellisen muinaishistorian seura, joka teki tutkimusmatkoja Tiibetiin saakka todistaakseen pohjoisen rodun hallinneen kerran koko maailmaa. Kalevala ja kantele pääsivät instituutin erityissuosioon.

Käsissäsi on Grönhagenin sodan jälkeen kirjoittama tilinteko vaiheistaan, joka julkaistaan ensi kertaa sitten vuoden 1948. Sortuneen hakaristivaltion pseudotieteellisiin seikkailuihin osallistuneen antropologin äänensävy on humaanin kriittinen eikä sorru katkeruuteen.

Himmlerin salaseura on vanhan ajan eurooppalainen veijaritarina, jonka kaltainen ei olisi enää mahdollinen.


“Onkin häkellyttävää, että Himmlerin salaseuran uusintapainosta jouduttiin vartomaan lähes seitsemän vuosikymmentä. Se kun on historiallisesti merkittävä opus kahdestakin syystä. Ensinnäkin se kuvastaa sisäpiiriläisen silmin kansallissosialismin merkkihenkilöiden uppoamista, Jungia lainatakseni, “okkultismin mustaan liejuun”. Toisekseen se on maailmanlaajuisesti eräs ensimmäisiä natsiesoteriaa käsitelleitä kirjallisia tuotoksia.”

- Helsingin Sanomat, 13.5.2014