Pietarin valot

Juhani Konkka kuvaili muistelmaromaanissaan ”Kahden maailman rajalla” 14-vuotiaana Venäjän vallankumouksen ja Inkerin vapaustaistelun aikana kotiseudullaan ja valtakunnanrajan tälläkin puolen kokemiaan tapahtumia. Vallankumouksen aikaiset veriteot, pakolaisten jännittävät seikkailut ja nuoren vapaaehtoisen osallistuminen taisteluihin olivat teoksen pääaineksina.

Tekijä on kirjoittanut uudelleen tämän romaanimuotoisen kuvaksen nuoruudestaan ja lisännyt sen alkuun kertomuksen lapsuudestaan aina varhaisista ikävuosista lähtien. Hän kertoo havainnollisesti ja eloisasti lapsuutensa tarinan. lapsen mieleen selkeinä syöpyneillä kuvilla ja tapahtumilla on todistusvoimaa laajemmaltikin: ne tuntuvat heijastavan koko Inkerin kansan, tuomitun vähemmistökansallisuuden, laatua ja kohtaloa. Lapsuuden leikit ja työt, ”russoolaisia” kasvatusperiaatteita soveltava isä ja ankara äiti, monenlaiset ja enimmäkseen varsin kirjavat koulut, joita opinhaluinen poikanen joutui käymään, sekä monet varhaiset rakastumiset punoutuvat kiintoisaksi taustaksi vallankumouksen ja vapaussodan ajan jännittäville rajanylityksille ja seikkailuille.

Mukaan liittämässään loppuluvussa kirjailija kuvailee äskettäin turistina tekemäänsä matkaa kotiseudulleen. Tällöin hän saattoi lopullisesti nähdä, miten kohtalokkaiksi liian lähellä loistaneet Pietarin valot, joita hän pikkupoikana oli kiivennyt katsomaan kotipihansa koivuun, ovat Inkerille käyneet.

Pietarin valot on kiintoisa ja jännittävä teos. Lapsuudenmuistojen Inkerin yllä väreilevä sovittava valo sekä tekijän objektiivisuus ja huumori keventävät siinä esitettyä omakohtaista kuvausta inkeriläisten traagisista vaiheista.