Mannerheim ja valkoiset emigrantit

Nimi C.G.E. Mannerheim merkitsee monelle samaa kuin itsenäinen Suomi. Vuonna 1918 marsalkka Mannerheim pe­lasti Suomen Venäjän vallalta, 1939–1940 hän kukisti Neu­vostoliiton hyökkäyksen ja 1944 irrotti Suomen toisesta maa­ilmansodasta varjellen näin maan neuvostomiehitykseltä.

Lähes kolmasosa marsalkka Mannerheimin elämästä liittyy kuitenkin läheisesti Venäjään. Pietarilainen vaihe oli hänelle tulevana sotapäällikkönä ja valtiomiehenä hyvin tärkeä. Pietarissa hän omaksui myös Venäjän pääkaupun­gin ylimystön ajattelu- ja käyttäytymistavat sekä elämän­katsomuksen. Hän solmi moniin venäläisiin suhteet, jotka säilyivät läpi elämän.

Mannerheimin venäläinen kirjeenvaihto ja muu yh­teydenpito emigroituneiden venäläisten kanssa jatkui ak­tiivisena vuoden 1950 alkuun saakka. Kirjeissä kohdataan Venäjän sotien ja maailmansotien suurhahmoja valkoisten johtajasta kenraali P.N. Wrangelista Ukrainan hetmanni Pavel Skoropadskiin ja valkoisen terroriarmeijan johtajaan J.K. Milleriin. Jopa kruununperillinen Kirill Vladimiro­vitsh etsi kontaktia Mannerheimiin, kuten KGB:n palve­lukseen ryhtynyt kenraali kreivi Ignatjevkin.

Mannerheim ei kertonut venäläiskontakteista muistel­missaan, kenties siksi, että hänen oli syytä salata suomalaisil­ta ja varsinkin Neuvosto-Venäjältä yhteytensä tunnetuimpiin venäläisemigrantteihin, jotka edustivat bolshevikkien tuho­amia yläluokkia. Myös monet marsalkan elämäkertureista ovat unohtaneet tämän alueen Mannerheimin muutenkin monella tapaa salaperäisenä säilyneestä yksityiselämästä.

Professori Leonid Vlasov on aiemmin julkaissut kolme teosta Mannerheimin elämästä ja toiminnasta Venäjällä.