Tohtori Finckelman – ihmiskurjan kertomus

Tohtori Finckelman, Jorma Korpelan pääteos vuodelta 1952, on omalaatuinen, monisyinen ja ironinen romaani ihmisestä, joka kietoutuu omaan paholaismyyttiinsä. Minäkertoja on kuullut nuorena maalla tarinan tohtori Finckelmanista, pelottavasta puoskarista ja yli-ihmisestä. Toimiessaan hermolääkärinä kaupungissa, tavattuaan mitä merkillisimpiä ihmiskohtaloita kertoja alkaa samastaa itsensä Finckelmaniin traagisin seurauksin.

Sari Salin kirjoittaa Korpela-tutkimuksessaan Hullua hurskaampi (2002): ”Tohtori Finckelmanin loppu, vaikka onkin monimielinen, viestii selvästi, että kun ihminen tappaa Jumalan – uskon, rakkauden – itsessään, hän samalla tappaa itsensä. 'Hulluus' on tätä tappamisen hulluutta, ja se on sodassa esiintyvää tappamisen hulluutta. Kun Jumala on kuollut, mikään ei estä ihmisiä tappamasta.”