Austerlitz

Saksalaiskirjailijan viimeiseksi jäänyt palkittu ja ylistetty romaani, jossa kertoja törmää erikoiseen herra Austerlitziin eri puolilla Eurooppaa. Pitkät lauseet kiertyvät intensiiviseksi spiraaliksi, joka tihenee loppua kohden.

”Antwerpenin aseman hämärässä odotussalissa”, aloittaa kertoja tarinansa, ”seisoi nuorukaisen oloinen mies, jolla oli vaalea, oudon aaltoileva tukka, raskaat vaelluskengät, kuluneet sinipuuvillaiset työhousut ja vanha reppu ja joka teki täyttä päätä luonnoksia ja piirroksia vihkoonsa.” Kertoja kiinnostuu hänestä, ja siitä alkaa tuttavuus, joka jatkuu yli vuosikymmenten.

Sattuma johdattaa heidät yhä uudelleen yhteen odottamattomissa paikoissa. Aluksi he puhuvat yleisistä asioista – linnoituksista, rakennushistoriasta, mutta vähä vähältä kertojalle avautuu surumielisen vaeltajana, Jacques Austerlitzin, elämäntarina. Hän pääsee seuraamaan löytöretkeä halki 1900-kuvun Euroopan historian ja kulttuurin, jolla Austerlitz yrittää kerätä ja rakentaa itselleen menneisyyttä ja identiteettiä. Samalla selviää, miksi tämä tunteet olevansa muukalainen muiden ihmisten keskellä.

Sebald kertoo Austerlitzin tarinan hillityllä, verkkaisella, mutta intensiivisellä ja mukaansa vievällä tyylillä. Tekstiä, joka on tulvillaan tietoa, eivät katko kappale- eivätkä lukujaot vaan salaperäisen tuntuiset valokuvat rakennuksista, maisemista, joskus ihmiskasvoista. Kokonaisuus, joka näin syntyy, on hypnoottisen vaikuttava.