Arkielämää

Jotunin ensimmäinen romaani Arkielämää on todentuntuinen ja voimakas kuvaus yhden päivän tapahtumista savolaisessa maalaismiljöössä. Siinä värittyy oman aikansa yhteiskunnan tunnot ja teot yhtenäisenä, kauniina, kuvana. Arkielämää käsittelee elämää, kuolemaa, syntymistä, rakkautta ja kohtaloa, niin naisen, kuin myös miehen näkökulmasta. Arkielämää on herkkä luonnonkuvaus tuoksuvine peltoineen ja vehreine metsineen, mutta samalla teos on myös psykologinen romaani, joka käsittelee kohtalon olemassaoloa sekä vaikutusta, erityisesti naisen huonoon avioliittoon joutumisen kannalta. Arkielämää esittelee kokonaisen maalaiskylän väestön, johon lukeutuu rikkaita ja rakkaita, vanhoja ja nuoria, kehitysvammaisia, hartaita kristittyjä, taikauskoisia piikoja ja hilpeitä renkejä.

Arkielämää pitää pienehköstä sivumäärästään huolimatta sisällään useita erilaisia kerronnallisia muotoja ja tapoja. Romaanista löytyy lukuisia sisäkkäiskertomuksia, jotka ovat usein arkipäiväisiä, lähes triviaaleja, tarinoita milloin mistäkin. Teokseen mahtuu myös runonpätkiä, kansanlauluja, mytologisia kertomuksia, virsiä ja saarnoja.

Ajallisesti romaani sijoittuu jonnekin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun välimaastoon, jolloin maaseudun arkielämä oli ankaraa työntekoa, ruokailua ja siitä jutustelua, saunomista, kristinuskon jäykkyyttä ja taikauskoisen vanhan kansan kuiskuttelua. Ennen kaikkea Jotunin esikoisromaani onkin juuri sitä, mitä lupaa; kuvaus suomalaisen maaseudun arkielämästä kaikessa värikkyydessään.