Port Sudan

Ylistetyn ranskalaiskirjailija syvällinen, hienostunut ja koskettava romaani kuolleesta ystävästä, petetystä rakkaudesta ja sukupolvesta, jonka unelmat aika traagisesti särki.

Port Sudanin surkeassa satamassa, jätteiden, korruption ja julmuuden valtaamassa painajaiskaupungissa, jossa romaanin kertoja hoitaa epämääräisiä tehtäviään, hänet tavoittaa viesti nuoruudenystävän A:n kuolemasta. He eivät ole nähneet toisiaan kahteenkymmeneen vuoteen, eivät sitten yhteisen nuoruuden. A. on kuitenkin jättänyt hänelle tuskin aloitetun kirjeen. Se sisältää vain kaksi sanaa: ”Rakas ystävä”.

Kertoja matkustaa Pariisiin ja lähtee kokoamaan sitä tarinaa, jota A. itse ei ehtinyt – tai halunnut – kirjoittaa. Hitaasti ja sattumanvaraisesti, tiedonsirpaleista, joita tarjoavat talonmies, sairaanhoitaja ja yksinäinen vanhus joka ruokkii puistossa lintuja, piirtyy kuva ystävän viimeisistä vuosista. A. oli rakastanut kuin mieletön nuorta naista; tämän lähdettyä hän näytti hitaasti irtaantuneen elämästä, luhistuneen henkisesti ja ruumiillisesti.
Seuratessaan ystävänsä jälkiä pitkin Pariisin katuja, aukioita ja puistoja – paikkoja joissa heidän yhteiset muistonsa yhä ovat läsnä – kertoja ei voi olla tuntematta outoa lohduttomuutta. Oliko myös A. tuntenut jotakin vastaavaa vaeltaessaan muukalaisena ja eksyksissä tässä kovassa, historian unohtaneessa ja itsekkyyden valtaamassa maassa, jossa kaikki se, mihin he kerran olivat halunneet uskoa, näytti latistuneen, kuihtuneen, pyyhkiytyneen pois?

Epäilemättä Port Sudan on rakkaustarina, ja ehkä siinä on myös sukupolviromaanin piirteitä. Toisaalta sen salaperäisessä ja unenomaisessa maailmassa on paljon sellaista, mikä pakenee tyhjentävää ja lopullista selitystä. Kenties sen lumo onkin siinä, kuinka se kykenee näyttäytymään joka lukukerralla hieman erilaisena, uudelleen ja uudelleen hämmentävänä ja kiehtovana.