Georgica

Claude Simon (s. 1913) on Ranskan uuden romaanin keskeisiä hahmoja.

Hänen uusi teoksensa Georgica on kirja siitä, mitä on Eurooppa, kirja Historiasta, jonka toinen haara etenee päivänvalossa avoimin kasvoin tykkien jylistessä, toinen pimeässä, parodiana, pilailuna. Keskeinen henkilö on Ranskan vallankumouksen vuoden II kenraali, suurlähettiläs, joka kahdenkymmenen vuoden retkiltään lähettää tilanhoitajattarelleen tarkkoja ohjeita viljelystä ja omaisuuden hoidosta. Vergiliuksen runoteoksen lailla tämäkin Georgica pohtii maanviljelijän töiden lomassa asioiden ja ilmiöiden alkuperää ja syitä, arvioi olevaista. Hän, tämä nouseva ja syrjään joutuva kenraali, hänen jälkeläisensä rämpimässä maailmansodan tulessa, Espanjan sodan orwellilainen osanottaja: romaanin eriaikaisilta tasoilta löytyy sama eurooppalainen ihminen, ikuinen sotilas, veljenmurhaaja, joka kulkee aina samoja teitä, saman lasisen taivaan alla, valtaa aina samat kukkulat ja verilöylyjen näyttämöt, kärsii kylmästä ja nälästä ja tukahdutetusta ja äkkiä ahnaasti tyydytetystä sukupuolivietistä, kerää omaisuutta, taistelee tai pakenee. Mutta mullistusten takana elää maa, neljä vuodenaikaa, hevoset, väliin uuvuksiin ratsastettuina, takkuisina raajarikkoina, väliin ylväinä kuin heraldiset eläimet, lempeinä, mietteliäinä, tarunhohtoisina ja kesyttöminä.