Kokaiiniromaani

Romaani ilmestyi venäjänkielisenä vuonna 1936 Pariisissa aiheuttaen kohua emigranttipiireissä. Käsikirjoitus oli tullut muistelijoiden mukaan postitse Konstantinopolista, ja romaani unohdettiin, koska kirjoittajasta ei enää koskaan kuultu mitään. 80-luvun puolivälissä se löydettiin uudelleen, käännettiin englanniksi ja ranskaksi ja julkaistiin Neuvostoliitossakin 80-luvun lopussa.

Nykyisin M. Agejevia pidetään Neuvostoliitossa vuonna 1973 kuolleen venäjänjuutalaisen Mark Levin salanimenä. Kiistanalaisemman version mukaan Agejev olisi Vladimir Nabokov.

16-vuotias köyhän yksinhuoltajan poika käy hyvää moskovalaista koulua ja häpeää köyhyyttään. Hän kohtelee murrosikäisen julmasti äitiään ja lukuisia yhden illan seksisuhteitaan. Poika alkaa käyttää kokaiinia ja jää koukkuun sekä fyysisesti että henkisesti...

Vuosiin 1915-19 sijoittuvaa romaania on verrattu Salingerin Sieppariin ruispellossa sen nuorisonäkökulman vuoksi, Dostojevskiin moraalisten pohdiskelujen ja Proustiin tyylin takia. Monet kirjalliset keinot muistuttavat kuitenkin eniten Nabokovia: yksityiskohtainen ympäristön havainnointi, joka on samalla runollista mielenliikkeiden kuvausta sekä pitkät ja monimutkaiset tajunnanvirranomaiset lauseet, jotka palkitsevat lukijan yllättävillä käänteillään.