Sielujen kapina

Sielujen kapina vie lukijan Shanghain levottomaan kaupunkiin Kiinan sisällissodan ratkaisevana vuonna 1927. Nuori terroristi Tšien seisoo pimeässä teltassa kumartuneena nukkuvan miehen ylle, joka hänen on maäärä surmata. Veitsen iskiessä uhriin lähtee liikkeelle vastustamaton tapahtumien vyöry. Erikoislaatuisella filminomaisella tekniikallaan kirjailija loihtii esiin Shanghain kauhunpäivien hysteerisen ilmapiirin, katutaistelut, neuvottelut, kuumeisen huvittelujen pyörteen, kurjuuden ja hädän. Niin tarkka miljöökuvaaja kuin Malraux onkin, hänen kuvauksensa keskipisteenä on kuitenkin ihminen. Hänen henkilönsä kokevat musertavasti yhteisön ja yksilön, aatteen ja persoonallisen tunteen välisen ristiriidan. Heistä jäävät mieleen etenkin suora ja velvollisuudentuntoinen Kio, joka aatteen miehenä mutta puolueettoman arvostelukykyisenä kokee raskaasti johtajanasemansa velvoitukset, hänen isänsä, itämaisen elämänviisauden jalostama syrjästäkatselija professori Gisors sekä kuolemanvietin valtaama nuori Tšien, joka kerran pahalle antauduttuaan on kokonaan itsetuhoajatuksen vallassa ja syöksyy pommi sylissä kommunistien vihaaman marsalkan auton alle.

Sielujen kapinasta on muodostunut eräänlainen Malrauxin koko tuotannon symboli. Siinä kulkevat rinnakkain hänen keskeisimmät teemansa: rakkaus, kunnianhimo, taide, kuolema - näistä etualalla kuolema, väkivaltainen ja silti vapaaehtoinen. Teos kohoaa suorastaan draamalliseen jännitykseen ja analysoi samalla ainutlaatuisen terävästi vallankumousmielialaa. Sisällissodan kauhunäkyjen vyöryessä ohitse selkenee kirjailijan elämänkäsitys, jonka mukaan "kaikki ihmisarvo perustuu kärsimykseen". Ihmisen kohtalona on väistämättömästi tuska, avuttomuus, yksinäisyys. Yksilön sielullisia ongelmia ei voida poistaa leimaamalla ne mitättömiksi suurten joukkoliikkeitten rinnalla. Sielullinen ahdistus ja yksinäisyys, tiedostettuna tai alitajuisena, selittää sen kuolemanhalveksunnan ja oman tuhonsa etsimisen, joka on ominaista täysiverisen terroristin toiminnalle.

André Malraux on kokenut aikansa maailmantapahtumat ja ongelmat tavallista syvemmin, ja ne heijastuvat kauttaaltaan hänen tuotannossaan. Sielujen kapina on eräs läpitunkevimpia nykyihmisen erittelyjä mitä moderni maailmankirjallisuus tuntee.